Polte alkaa olemaan sietämätön ja eikä yhtään helpota, että ulkona vaan tulee lisää lunta. Normaalisti jääpeite on väistynyt huhtikuun puolivälissä, mutta tänä vuonna en olis yhtä varma. Saaristomerellä on tällä hetkellä jäätä yllinkyllin. Keskiarvo taitaa olla lähellä 65 senttimetriä... Masentavaa? Kyllä. No kaikki aikanaan, eiköhän sinne vesille ehditä tässä kuukauden sisällä jo ensimmäistä kertaa.
Keväinen hauenkalastus saattaa olla todella antoisaa, mutta samalla erittäin vaikeaa. Tärpit saattavat jäädä vähiin ja saalin saaminen ei todellakaan ole itsestäänselvää. Kalojen koko taas tuppaa olemaan suurempaa, mitä kesällä on totuttu saamaan. Hauki täydessä mätilastissa voi helposti painaa muutaman kilon enemmän mitä kutenut hauki. Juuri keväällä on kaikista parhaimmat mahdollisuudet saada se tavoiteltu kymppikiloinen. Silti kalastan haukea mielummin syksyllä, kuin keväällä.
Varusteita on tullut hankittua kiitettävää tahtia. Jenkeistä on tulossa uusi kela (Curado 301E), karttaplotteri tuli hankittua joulukuussa, uusi jerkkivapa odottaa sisäänajoaan ja kalastusmessuilta tarttui mukaan nippu uusia uistimia. Karttaplotteri tuo toivottua vapautta vesillä liikkumiseen, koska ei tarvitse koko aikaa tähyillä kiviä silmä kovana. Laitteen pitäisi näyttää lähestyvät kivet ja karikot näytöllä. Joka vuosi joku epäonnekas silti onnistuu löytämään uuden kiven, jota ei ole painettu mihinkään karttaan. Tarvii koputtaa puuta, etten se tänä vuonna olisi minä :)
Heinäkuussa on taas vuorossa aina yhtä mahtava The Annual Piikkilänjärvi Challenge :D Tällöin on tarkoitus jättää hauenkalastus hetkeksi ja keskittyä kuhaan. Luvassa on mitä parhainta seuraa, nestetasapainon ylläpitämistä, hyvää ruokaa ja toivottavasti kelitkin suosivat meitä. Ehdottomasti yksi kalastuskauden kohokohdista. Tämä on siis kolmas vuosi putkeen, kun vetäydymme arjesta pidennetyksi viikonlopuksi nauttimaan edellämainituista asioista. Reissut ovat tähän asti olleet aivan pirun mahtavia ja uskon, että tämäkään reissu ei tee poikkeusta! :)
Summa summarum, tarkoitus on tänä vuonna viettää vesillä enemmän aikaa ja laajentaa omaa reviiriään mahdollisuuksien mukaan. Saaliista ei ole paineita. Kalaa ei pyydetä, vaan se saadaan. Näinhän se yleensä menee. Vesille mennään pitämään hauskaa, nauttimaan mahtavista maisemista, kokemaan elämyksiä ja tottahan toki siinä sivussa voi muutaman bisoshouffenin nauttia.
Linkki jäätilanteen seuraamiseen: http://www.smhi.se/oceanografi/istjanst/produkter/arkiv/sstcolor/sstcolor_20110328.pdf
All rivers run towards the Sea... but the sea Is never full
tiistai 29. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Ensiaskeleet
Minäkin päätin ruveta kirjoittamaan blogia. Olin pohtinut asiaa jo hetken ja keskustelu hyvän ystäväni kanssa sai minut kokeilemaan.
Mitäkö tämä tulee pitämään sisällään? Nimestä voi jo jotain päätellä... :D Tarkoitus on kirjoittaa minulle rakkaasta harrastuksesta ja muutenkin eräilyyn liittyvistä asioista, mutta voihan aiheet rönsyillä tämän tästä. Saa nähdä mitä kaikkea sitä tuleekaan mieleen :)
Olen pitkään pohtinut kalastamisen merkitystä minulle ja on pakko sanoa, että se on valtavan tärkeä asia itselleni. Eräänlainen henkireikä, terapiaa ja ennen kaikkea tapa karistaa arki ainakin hetkeksi. Kalastaminen on paljon muutakin, kuin sitä uistimen heittämistä, kalan saamista ja vesillä olemista. Olen alkanut yhä enemmän ajatella, että se on elämäntapa. Suuren osan kalastuksesta itselleni muodostaa alan kirjallisuuden lukeminen, välinehankinnat, toisten kalamiesten reissuraporttien lukeminen, kalastusreissujen suunnittelu ja tiedon hankkiminen kalastuksen uusista tuulista.
Addiktioita ja hurahtamisia erinäisiin asioihin syntyy kovin helposti, mutta tämä tauti on tullut jäädäkseen. Olen kalastanut pikkupojasta lähtien ja se tunne, kun kala tärppää, se valtaa minut aina ja aina vaan uudestaan. Se on eräänlainen adrenaliinimyrsky jonka valtaan vaan joutuu ja sen jälkeen on turha pyristellä pois, koukussa on ja pysyy! Varmasti liittyy johonkin alkukantaiseen aistiin, joka on joskus ollut elinehto hengissä pysymiselle. Se on se juttu minkä takia minä teen tätä ja jonka vuoksi kaipuu vesille on jatkuvaa.
Laitan loppuun vielä muutaman kuvan viime kaudesta!
P.S
Kireitä siimoja kaudelle 2011!
Mitäkö tämä tulee pitämään sisällään? Nimestä voi jo jotain päätellä... :D Tarkoitus on kirjoittaa minulle rakkaasta harrastuksesta ja muutenkin eräilyyn liittyvistä asioista, mutta voihan aiheet rönsyillä tämän tästä. Saa nähdä mitä kaikkea sitä tuleekaan mieleen :)
Olen pitkään pohtinut kalastamisen merkitystä minulle ja on pakko sanoa, että se on valtavan tärkeä asia itselleni. Eräänlainen henkireikä, terapiaa ja ennen kaikkea tapa karistaa arki ainakin hetkeksi. Kalastaminen on paljon muutakin, kuin sitä uistimen heittämistä, kalan saamista ja vesillä olemista. Olen alkanut yhä enemmän ajatella, että se on elämäntapa. Suuren osan kalastuksesta itselleni muodostaa alan kirjallisuuden lukeminen, välinehankinnat, toisten kalamiesten reissuraporttien lukeminen, kalastusreissujen suunnittelu ja tiedon hankkiminen kalastuksen uusista tuulista.
Addiktioita ja hurahtamisia erinäisiin asioihin syntyy kovin helposti, mutta tämä tauti on tullut jäädäkseen. Olen kalastanut pikkupojasta lähtien ja se tunne, kun kala tärppää, se valtaa minut aina ja aina vaan uudestaan. Se on eräänlainen adrenaliinimyrsky jonka valtaan vaan joutuu ja sen jälkeen on turha pyristellä pois, koukussa on ja pysyy! Varmasti liittyy johonkin alkukantaiseen aistiin, joka on joskus ollut elinehto hengissä pysymiselle. Se on se juttu minkä takia minä teen tätä ja jonka vuoksi kaipuu vesille on jatkuvaa.
Laitan loppuun vielä muutaman kuvan viime kaudesta!
P.S
Kireitä siimoja kaudelle 2011!
Veden viljaa etsimässä |
Aito luonnonkala |
Virheetön yksilö pääsemässä takaisin kotiinsa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)